Seuraava vaihe on tekstin tarkistaminen

15.

Raili seisoi huoneen ovella ja näki kuinka johtava ylilääkäri työnnettiin ikkunasta ja kuului kuinka niska naksahti poikki. Hän ei pystynyt liikahtamaankaan, tuijotti kauhuissaan eteensä ja katsoi, kun mies kääntyi ja lähestyi häntä hymyillen. Railin kaatui maahan sydän pysähtyneenä, kasvoille tuli rauhallinen ja ihmettelevä ilme.

Leevi käänsi auton kohti sairaalaa, ylitti sillan ja kääntyi oikealle suurehkon rakennuksen eteen. Siinä hän vekslasi auton niin, että nokka oli tielle päin - valmiina lähtöön. Leevi sammutti valot mutta jätti moottorin käymään. Leevin katse terästäytyi, poliisi ajoi verkalleen ohi kohti sairaalaa. Vaistomaisesti Leevi teki nielemisliikkeen ja käsi kopeloi povaria. hänen olisi tehnyt mieli lähteä katsomaan mutta hän oli saanut ehdottoman käskyn odotella autossa ja valmiina lähtemään.
Tor ja Åke kaarsivat sairaalan pihaan, pysäyttivät auton pääoven eteen. Jos he olisivat katsoneet ylös ja hieman vasemmalle olisivat he nähneet vaalean hahmon killuvan narun jatkeena – melkein sulautuen vaalean rakennuksen seinään.

Poliisilla oli sairaalan yleisavain ja niin he työntyivät pimeään käytävään. Tor napsautti valot päälle ja kelmeän keltainen valo tulvahti sairaalan käytävään. He lähtivät varoen nousemaan portaita. Tor katsoi toisen kerroksen käytävän päässä olevaa kuvaa Jeesuksesta ristillä. Hän tunsi jotain salaperäistä mielenkiintoa tätä mielisairaalaa kohtaan, joskin samalla kammoksuen paikkaa niin, että kylmät väreet kulkivat pitkin hänen selkäänsä. Tor huomasi Åken ottaneen pistoolin käteensä, pitäen sitä oikeassa kädessään sivulla roikkuen. He näkivät kuinka valo napautettiin pois yhdestä huoneesta ja varoen he painuivat seinän viereen. Hiljaa he lähenivät huonetta sitten pysähtyivät ja jäivät kuuntelemaan, ei mitään kuulunut. Nyt kolahti joku ja samassa Tor huusi – kuka siellä – Raili! Sitten ovelle ilmestyi tumma hahmo – Raili, Railipa hyvinkin se seisoi siinä jokin tumma esine kädessään. Hahmo huudahti - tulkaa nopeasti tänne, täällä on sairaskohtaus. Poliisit juoksivat huoneeseen ja näkivät jonkin tumman makaavan lattialla ja sitten he katsoivat avoimeen ikkunaan, josta meni ulos köysi tai jokin naru. Anteeksi kukas…he huomasivat katsovansa aseen tummaan piippuun joka osoitti suoraan kohti heitä. Samassa iskuri naksahti – tyhjää ase ei lauennut ja silloin Åke laukaisi lonkalta, luoti meni hieman ohi maahan heittäytyvän hahmon. Åke laukoi revolverin tyhjäksi lattialle ja Tor oli myös kaivanut aseensa esiin ja tähtäili pimeään. suuliekit ja ikkunasta tuleva hämärä valo sekoitti näkymän, sitten Tor ampui – luoti meni suoraan pään läpi – osuin hän huusi osuin, sitten hän meni lattialla olevan miehen luokse ja sanoi, kuollut – Åke tämä on kuollut…tämä on Åke. Samassa hän tunsi kuinka ase otettiin hänen kädestään. Hän kääntyi ja näki miehen kasvot silloin huoneeseen syttyi valo ja oviaukossa seisoi toinen mies ase kädessä. Oviaukossa leimahti ja hän kuoli välittömästi. Kiitos hän sanoi; ja sitten sanoi; - lähdetään.
Entäpä se hoitaja alakerrassa. Ei huolta – ei herää enää, pumppasin hänet täyteen heroiinia.

Leevi näki kuinka hämärästä lähestyi kaksi miestä. Takaovet avattiin. Lähdetään. Standard ajoi parkeilla ja vaihteet jurahtivat. Auto pakeni pimeyteen.

Ylihoitaja
Lise-Lotte Andersson tuijotti samettijakussaan ikkunasta roikkuvaa ylilääkäriä ja vaipui polvilleen samalla kaivaen haaroväliään. Ylihoitaja oli vihannut aina tuota lääkäriä – hän huusi lähes hysteerisenä – se on tappanut itsensä, se on tappanut itsensä. Paikalle alkoi aamun sarastaessa saapua mutakin henkilökuntaa ja ihmeissään he katsoivat sukkiaan ja pikkuhousujaan repivää ylihoitajaa joka huusi kuin riivattuna.
Auto laskeutui pientä kapeaa tietä talon pihaan. Leevi kävi avaamassa tallin ovet ja pimennetyin valoin auto liukui talliin. Leevi riensi lämmittämään saunaa. Hän tiesi, että nyt oli kirkasta ja Lahden nelosta. Neljännen veroluokan A-olutta.