Ihan vaan muistin virkistämiseksi

tiistai 22. huhtikuuta 2008

Ihan vaan muistin virkistämiseksi

Varsinainen kirjoitus on merkitty 1, 2, 3, 4, jne...

Välihuomautukset ja ohjeet, huomiot yms. on tehty erivärillä. Joten, jos seuraat pelkkää tekstiä seuraa numeroita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tarina jatkuu...

Seuraava vaihe on tekstin tarkistaminen

Nyt toi stoori on siinä vaiheessa, että on syytä tarkastella tuotosta ja korjailla pahimpia virheitä, tosin en ehdi sitä juuri nyt tekemään mutta se on se seuraava homma. Samalla voi tehdä pientä itsetutkiskelua itsensä kanssa/suhteessa tekstiin.

Tämä on narratiivista työskentelyä tarinan muodossa. Se voi olle myös vapaata kirjoittamista, välittämättä siitä mitä tuottaa paperille/koneelle ja viis veisata okeinkirjoituksesta, koska se ei ole tässä se pointti.

Tämä on osa www.suwantokuha.com terapiakirjoitusta tai malli siitä mitä se voi myös olla...suwantokuha on lajissaan ainutlaatuinen - ota heti yhteyttä vaikka et tarvitsisikaan varsinaisesti terapiaa - avoimuus on ihanaa...

Seuraa edistymistä...

Terveisin Jude-Suwantokuha.

...Tumma iltaFlavio Stilicho käveli tummenevassa puistossa ja kuunteli kuinka hiekka rahisi hänen askeleidensa tahdissa. Rahina oli kiusallisen voimakasta ja rikkoi hiljaisuuden, jonka läpi hän olisi halunnut kuunnella. Välillä hän pysähtyi ja kuunteli, ei mitään, aivan hiljaista. Kuului tavallisia kesäillan ääniä. Aurinko oli painumassa mailleen ja hämäryys lisääntyi. Flavio saapui penkin luo ja sytytti taskulampun. Hän otti ensin puunkolosta kätkemänsä avaimen, siinä hän jotenkin mietti, miksi se oli sinne pitänyt laittaa mutta antoi asian olla, hän oli tottunut tottelemaan käskyjä ja toimimaan niiden mukaisesti. Antoi valokiilan seurata ruskeaa johtoa, jota oli miltei mahdoton huomata, johdon toisessa päässä oli pieni nauhuri ja toisessa pienen pieni mikrofoni. Flavio siristi silmiään ja alkoi keriä johtoa pois. Nauhuri oli hänen kädessään ja toiseen käteen tuli johdon toinen pää…se oli ilman mikrofonia, Flavio suuntasi valon oksaan ja huomasi johdon olevan poikki, hän riuhtaisi loput johdosta ja tarkasteli katkennutta kohtaa taskulampun valokiilassa. Fuck, cut…I can see it, thats for shure…no nyt tuli kiire, mitä perhanaa.Flavio säntäsi juoksuun mutta rauhoittui siten reippaaseen kävelyyn. Ilta oli jo hämärtynyt puolipimeäksi. Yhtäkkiä Flavio säpsähti ja sydän ponnahti kurkkuun ja käsi lähti tavoittelemaan asetta. Polulle oli ilmestynyt kuin tyhjästä baskeripäinen mies jolla oli raidallinen pusero ja pienet viikset. Mies piti pistoolia kädessään ja sen piippu osoitti suoraan Flavion otsaan. Jossain syvällä sisimmässään hän ehti tajuta, että jotain oli nyt pahasti pielessä. Hän kuuli kaksi laukausta ja ehti tuskin havaita suuliekit.

Kustaa III

Baskeripäinen kuuli takaansa kovaa meteliä, ryhmä koululaisia oli mitä ilmeisimmin luokkaretkellä. Hän säpsähti ryhmän tuloa ja ääntä niin keskittynyt hän oli. Kirosi siinä syyttä suotta lapset ja katui myös heti. Hän siirtyi penkin luokse, jossa miehet olivat olleet. Ei hänen siinä tarvinnut kauaa seisoskella, kun arvasi jo mistä on kyse. Heh, hän naurahti nappasi sivuleikkurit taskustaan ja teki muutamia järjestelyitä. Oikein, oikein on suunniteltu…Puisto sijaitsi keskeisellä paikalla, keskustaan oli vain parin kilometrin matka, eikä lentokentällekään ollut kuin noin kolmisenkymmentä kilometriä.Hän ihaili puiston 17th vuosisadan taloja ja upeita vanhoja puita. Kustaa III oli perheineen käynyt kesäisin syömässä täällä ja viettänyt aikaansa arkkitehti Masrelietzin suunnittelemassa paviljongissa, joka oli tietysti sisustettu kustavilaiseen tyyliin. Hagan linnan ohi hän käveli joka oli Ruotsin kuningaskunnan kruununprinssin, tuon tulevan kuninkaan koti. Sitten hän saapui lammen rannalle, otti maasta kiven ja nakkasi sen veteen. Kuului vain pieni loiskahdus ja veteen piirtyi aaltoja jotka lähtivät keskustasta hiljalleen leviämään ja kasvamaan. Pian pinta asettui ja hetken päästä oli veden pinta taas koskemattoman neitseellisen näköinen. Tuntui leikkisältä kävellä täällä missä kuningas oli kävellyt sukkahousuissaan ja suunnitellut ties mitä mutta varmasti päällimmäisenä oli ollut tuo ujous ja saamattomuus vaimonsa suhteen, niin inhimillisiä olivat kuninkaidenkin ajatukset ja murheet lopulta. Itsekin hän hypähti muutaman askeleen, antoi sitten olla.

Lue The Kirja

Erikoisen mielenkiinnon kohteena olivat henkisissä tuskissa itsemurhaa hautovat. Heille kuolema tarjosi auliisti väsymätöntä apuaan muodossa jos toisessa. Heille hänen sydämensä sykki erityistä lämpöä. Väsymättä hän jaksoi maanitella ja kehotella ryhtymään tuumasta toimeen supisten heidän korviinsa, maailman kurjuutta ja elämän epäoikeudenmukaisuutta ja sitä, ettei mikään kuitenkaan paremmaksi muuttuisi, kaikki huononee, pääset pois tästä kohelluksesta voit jättää koko avaruudessa möllöttävän pallon, kerran se vaan kirpaisee. Ajattele, sanoi hän; surevia omaisia, saisivat maksaa huonosta kohtelusta, tuntea kerrankin mitä on syyllisyys. Sinusta puhuttaisiin komeita ylistyssanoja, sellaisia mitä elävät eivät koskaan saa osakseen. Sinä olet siinä nautiskelijan osassa muut saavat surra ja itkeä tihuuttaa. Ja, jos mahdollista testamenttaa omaisuutesi johonkin turhanpäiväiseen, saavat siten riidellä oikein kunnolla perinnöstä, olla tukkanuottasilla heh.

Read The Kirja. Murhaaja - ihminen - Psykoosi

tiistai 22. huhtikuuta 2008